Kuten Cocktailin ahkerat seuraajat tietävät, tapahtuu postausteni perässä usein vinkkien ja kokemusten vaihtoa. Ne saattavat jäädä monilta huomaamatta, joten tässä muutama postaus, jonka perässä olevat lukijoiden vinkit kannattaa lukea:

Oi Omena
Keskustelua luomuomenoista ja ”tavallisista”. Mielenkiintoista asiaa allergikoille ja torjunta-aineherkille. Uusin lukijavinkki puutarhurilta, joka valaisee, että jotkut lajikkeet ihan oikeasti säilyvät pitkään – ilman myrkkyjä.

Vaarallinen Cocktail
Ajankohtaista aurinkorasva-asiaa ja lukijoiden vinkkejä siihen, miten ei tarvitse päällystää itseään ”syöpätahnalla”. Lisää aurinkorasva-asiaa ja tuotevinkkejä tulossa lähiaikoina!

Hevi ongelma ja ratkaisu
Havainne-esimerkkejä siitä, kuinka kaupassa pärjää jopa hevi-osastolla ilman sitä pientä muovikassia.

Hoikkuuden 7 ydinasiaa
Vinkkejä hoikempaan kesään!

The post Lukijoiden vinkkejä appeared first on Kemikaalicocktail.

Kun suosimamme elintarvikkeet enenevissä määrin ovat ei-luonnossa esiintyvässä muodossa, alamme vähitellen unohtaa, että luonnon omat raaka-aineet ovat monilta osin vähintään sen veroisia, kuin kaupan ”terveysvaikutteiset elintarvikkeet”.

Olen korviani myöten täynnä tuotteita, joihin kaikkiin on lisätty jotain. Esimerkiksi koko probiootti-bisnes, ”miljardeja terveysvaikutteisia bakteereja” ja kaikki lisätyt vitamiinit ja hivenaineet, ihmeitä tekevät raaka-aineet ja blaa blaa… Kaikki lupaukset alkavat kuulostaa samalta, tyhjänpäiväiseltä jauhamiselta, jota on vaikea ottaa tosissaan. Ärsyttävintä on, että suuri osa terveysruokamainoksista on vahvasti harhaanjohtavia.

Olen jonkin aikaa jo odottanut, että jostain löytyisi uskallusta, rahaa ja halua tehdä mainoksia, jotka hyödyntäisivät tavallisten, perusraaka-aineiden erinomaisia ravintoarvoja tyyliin: ”Uutuustuote: vuosituhansia vanha C-vitamiinilähde: APPELSIINI! Ei lisättyjä väri- tai makuaineita, laktoositon, gluteeniton, ei eläinperäisiä aineita, gmo-vapaa, C-vitamiinipommi, terveysvaikutteinen hedelmä!” Ja sitten tällainen: ”Uutuustuote: kala! Sisältää tarvitsemasi omegat, parantaa muistia ja suojaa verisuoniasi! Sopii laihduttajalle! Erikoisuutena, ihana maku!!! Megahyvää! Osta nyt!!!”.

Mainoselokuvaohjaajan vaimona olen saanut suhteellisen selkeän käsityksen mainosmaaliman realiteeteistä ja veikkaan, että menee aika kauan siihen, että yläpuolen mainoslauseet näkevät päivänvalon. Ne, joilla ylipäänsä on esimerkiksi tv-mainosbudjettia, vaikkapa suuret ruokaketjut, mainostavat jostain kumman syystä yleensä epäterveellisiä tuotteita: prosessoitua, käsiteltyä, keinotekoista jne. Laske joskus mainoksia, niin huomaat. Luomutuottajilla taas ei ole mehdollisuuksia ostaa esimerkiksi tv-mainosaikaa, se on ihan hillittömän kallista. Mutta kuinka siistiä se olisikaan: luomutuotteen tv-mainos!

Meillä länsimaissa on tarjolla laajempi valikoima elintarvikkeita kuin koskaan aikaisemmin ja jos vertaamme itseämme vaikka omiin isovanhempiimme, elämme sellaisessa yltäkylläisyydessä, josta ei heidän aikanaan ollut hajuakaan. Isoäitini söi saamaansa Marianne-karkkia – yhtä karamelliä – kuukausia! Nuolaisi aina pari kertaa ja laittoi sitten takaisin paperiin. Kokeilepa sitä… Suurin osa vanhoista mummoista ja papoista ostaa lähikaupasta tänään ne samat peruselintarvikkeet, joilla ”aina on pärjätty” eli maitoa, perunaa, lihaa, kalaa, vihanneksia, banaania, kananmunia, kaurahiutaleita… He ovat ”jämähtäneiden” kulutustottumustensa ansiosta säästyneet kaikelta siltä keinotekoiselta hutulta, jota ruokiin nykyään ängetään. Hyvä mummot ja papat! Aito voi rulettaa ja peruna on aliarvostettu herkku!

Yksi päivän terveysuutisista kuuluu muuten tänään näin: Kala tekee nuoret viisaammiksi. ”Kalan syönti näyttää tuoreen ruotsalaisselvityksen mukaan lisäävän nuorten poikien menestystä älykkyystesteissä. Tulokset paranivat, kun kalaa popsi kerran viikossa”. Jos isoisäni, entinen merimies ja kalastaja, olisi yhä keskuudessamme, nauraisi hän varmaan kippurassa ja toteasisi ”Ai onko se tarvinnut oikein tutkia ja testata – sehän on itsestäänselvää!” Kyllä kalastajat aina ovat tienneet kalan terveysvaikutukset, ihan ilman sen kummempia tieteellisiä testaamisia.

Olemme ihan pihalla luonnon antimien hyvää tekevistä vaikutuksista. Se, että tutkitaan kalansyönnin vaikutusta älykkyyteen on tietenkin hyvä asia, mutta uskon sen johtuvan ainakin osittain siitä, että nykyään kaikki pitää kyetä todistamaan. Metsiemme marjat tulevat jonain päivänä olemaan kullan arvoisia, kun joku alkaa rahoittaa tutkimusta niiden ravitsemuksellisista salaisuuksista. Helvetti sentään: jenkit ovat brändänneet mustikan superfoodiksi, kun siellä tajuttiin mustikan erinomainen antioksidanttikoostumus. Meillä on metsät pullollaan marjoja, joita harva meistä enää viitsii mennä noukkimaan itse, kun ei ymmärrä niiden terveydellistä arvoa. Jos ihminen enää osaisi luottaa omaan makuaistiinsa, osaisi kuka tahansa meistä laittaa mustikan, puolukan, tyrnimarjan, herukan jne. suuhun ja todeta heti, että ”näitähän kannattaa popsia, lisää!”

Tulen omaan hautaani saakka toistamaan ajatustani siitä, että mitä enemmän ruokamme koostuu prosessoimattomasta, mahdollisimman lähellä luonnollista esiintymismuotoaan olevasta ruoasta, niin kauan olemme vahvoilla. Ja ei, älkää nyt vetäkö tähän sitä iänikuista ”luonnossa on kärpässieniäkin” – läppää, koska se ei kuulu tähän ollenkaan. Tarkoitan, että juurekset, marjat, vihannekset, sienet, hedelmät, siemet ja pähkinät, kala ja liha ja viljat pitävät ihmisen kunnossa. Olemme ajautuneet liian kauas optimaalisesta ravinnosta ja siksi meille brändätään koko ajan erilaisia pimpattuja elintarvikkeita, joita ilman pärjäisimme ihan hyvin.

On tietty kiva, että laktoosi-intolerantikot saavat maitoa, jossa ei ole laktoosia, että pähkinäallergikot saavat tulevaisuudessa geenimuunneltuja pähkinöitä, jotka eivät aiheuta allergista reaktiota ja onhan se kiva, että meillä on kaikenlaisia appelsiinilta, omenalta tai mansikoilta maistuvia asioita, joissa ei ole edes promillea sitä itseään, mutta onko se tarpeen ja onko siinä mitään järkeä? Minusta on surullista syödä mansikanmakuisia asioita, joissa ei ole mansikkaa. What´s the point? Miksen ostaisi kaupasta mielummin oikeita mansikoita? Taidan olla jotenkin yksinkertainen, kun en tajua.

Olen usein kirjoittanut vatsavaivoistani ja siitä, kuinka suolistoni ei kestä maitoa. Turpoan palloksi, vatsani alkaa nipistellä ja ”kouristella” ja olo on kaikin puolin paska. Yhden kerran olen juossut ulos tv-studiosta kesken nauhoituksen, koska vatsaan sattui niin kovasti ja piti päästä vessaan. Todella mahtavaa. Harmittavaisinta on se, ettei homma korjaannu sillä, että menee vessaan piereksimään. Tuska kestää parhaimmillaan päiviä, eikä siinä auta mikään. Tiedän siis erittäin hyvin mistä puhutaan, kun puhutaan allergioista tai yliherkkyyksistä.

Vaikken kestä tavallista maitoa, en silti osta koko arsenaalia laktoositonta maitoa, jogurttia, rahkaa jne. Kun vähän opiskelee niin tajuaa, että maito kuuluu ensisijaisesti vauvoille ja poikasille ja aikuiset voivat aivan hyvin olla ilman. Ehkä kroppamme viestii laktoosi-intoleranssin muodossa, ettei laktoosi tai maito ylipäänsä kuulu niin suurina määrinä elimistöömme, kuin missä määrissä sitä nyt litkitään? Eikö se, että kroppa viestii allergian avulla voisi tarkoittaa ”tyyppi, älä syö tätä, syö jotain muuta”. Tyhmä ajatus? Se, että haluaako esimerkiksi lehmänmaidosta luopua, on tietty asia erikseen.

Jäätelöstä, Fazerin sinisestä, sokerijogurtista ja raejuustosta luopuminen voi alkuun tuntua vaikealta, mutta voin sanoa, että homma on ihan iisiä. Kunnon tumma, maidoton suklaa on huikean hyvää, kauramaito korvaa lehmänmaidon helposti (jopa leivonnassa), soijajogurtti on hyvä vaihtoehto (jos jogurttia on pakko saada) ja jäätelö, no sitäkin saa kauramaitoon tehtynä. Mutta kannattaa miettiä, että onko ihan pakko pysyä tiukasti kiinni opistuissa malleissa ja rutiineissa ja välttämättä löytää lähes identtinen korvike? Onko pakko saada päivittäin lihaa? Onko pakko laittaa leivälle ain juustoa? Onko pakko saada jäätelöä leffan kanssa? Esimerkiksi itse enoikeastaan korvaa jäätelöä millään sen kummemmin, syön jäätelöä vaan tosi harvoin ja onhan olemassa sorbetteja, joissa ei ole maitoa ensinkään (sokeria tosin ihan hirveästi). Jos haluan herkkuja, syön yleensä jotain näistä. Tietty sitä toisinaan tulee vedettyä jotain vähemmän fiksua, mutta yleensä kroppa aika nopeasti muistuttaa, miksi irtokarkit esimerkiksi ei ole kauhean hyvä idea…

Vielä edellisen kappaleen maitoasiaan palatakseni: oma lukunsa on maidon prosessointi, johon en kuitenkaan nyt syvenny sen enempää . Totean vaan, että ennen kuin lehmästä lypsetty maito on juomalasissa, tehdään sille niin paljon kemiallista käsittelyä, että tuote on kaukana aidosta maidosta. Olisikin muuten kiinnostavaa tietää, onko tutkittu kuinka moni laktoosi-intolerantikko voi juoda tuoretta luomumaitoa vai onko ajatus ihan absurdi?

Käytin nyt maitoa esimerkkinä, mutta sama ajatusketju pätee muihinkin elintarvikkeisiin: mitä enemmän ruokaa prosessoidaan, sitä kauempana se on luonnollisesta esiintymismuodostaan ja sitä pienemmän osan kroppasi pystyy siitä hyödyntämään.

Oli ihan pakko nostaa tähän lopuksi, yläpuolen kala-esimerkin lisäksi pari muuta terveysuutista, joissa kaikissa liikutaan blogaukseni teemassa: olemme vieraantuneet meille optimaalisesta elämänrytmistä ja ravinnosta ja itsestäänselvistä asioista tehdään uutisia.

Rasvoilla merkitystä jo vauvaiässä/YLE: ”Sydän- ja vesisuonitauteja ja ylipainoa voidaan tehokkaasti ehkäistä muuttamalla jo vauvaikäisten ruokavaliota”.
Noora sanoo:Ihanko totta, onpas to-del-la yllättävää. Että ruokavaliolla on merkitystä jo lapsuudessa. Wohou!

Yötyö lihottaa, koska aineenvaihdunta menee sekaisin/Aamulehti: ”Vuorotyö muuttaa ihmisen hormonitoimintaa ja sen myötä aineenvaihduntaa. Tästä voi seurata ylipainoa, sydän- ja verisuoniongelmia ja diabetesta, kertoo saksalainen Focus Online. Tulokset voivat saksalaislehden mukaan selittää, miksi vuoro- ja yötyötä tekevät ovat muita useammin ylipainoisia ja sairastuvat keskimääräistä useammin diabetekseen”.
Noora sanoo: Ai ettei ihmisen kannattaisikaan tehdä duunia keskellä yötä, vaan mielummin nukkua yöt ja valvoa päivät, enpä olisi uskonut!

TV ei kehitä pikkulapsen älyllisiä toimintoja/Poiliklinikka.fi: ”Television katselu ei nopeuta pikkulapsen puheen kehitystä eikä muutakaan kehitystä, vaikka niinkin on ajateltu”.
Noora sanoo: En edes aloita.

Tulehduskipulääkkeillä saattaa olla vakavia sivuvaikutuksia/Poliklinikka.fi: ”Tulehduskipulääkkeiden käytössä on huomioitava ruuansulatuskanavan riskien lisäksi myös sydän- ja verisuonitautien riskit.Tulehduskipulääkkeillä saattaa olla vakavia sivuvaikutuksia, joista tunnetuin on mahahaava. Perinteisten tulehduskipulääkkeiden aiheuttamien ruuansulatuskanavan haittojen vähentämiseksi kehitettiin 1990-luvulla COX-2 entsyymin suhteen selektiivisiä tulehduskipulääkkeitä, niin sanottuja koksibeja, jotka tulivat Suomen markkinoille 2000-luvun taitteessa”.
Noora sanoo: No way, ih-me.

Sairaskohtaukset lisääntyneet lentomatkoilla/Poliklinikka.fi: ”Lentomatkoilla sattuvat sairauskohtaukset ovat yleistyneet, koska yhä useammalla matkustajalla on sydänsairaus tai jokin muu vaiva, joka voi oireilla lennon aikana”.
Noora sanoo: Ai nykyihmisellä oireilevia vaivoja, ei kai… Mehän ollaan terveempiä kuin koskaan!

Lopetan vauhkoamiseni nyt, ehkä saitte jostain rivien uumenista kiinni ajatuksestani. Kun syö fiksusti, ei tarvitse kuluttaa aikaansa opiskellen ruoan ravintosisältöä, koska luonto on jo rakentanut antimensa niin fiksusti, että meidän ei tarvitse kyseenalaistaa. Voi vaan syödä onnellisena vatsan täyteen ja keskittyä elämiseen

Psst… Olli hoi, kuulisin mielelläni sun täydennyksiä kommenttiosiossa, joten raota sanaista arkkuasi meille!

The post Terveellisen ruoan (ja hyvän meiningin) resepti appeared first on Kemikaalicocktail.

Voi tätä ihmisen elämää! Kirjoitin teille juuri siitä, kuinka suomalaiset eivät halua enempää rahaa. Jengi on tajunnut, että elämässä jokin muu on rahaakin tärkeämpää: onnellisuus. Ja onnellinen ihminen on yleensä terve, ei sairas (toki sairaudenkin kanssa voi olla onnellinen, mutta nyt puhutaan tilasta, jossa se ihan oikeasti on mahdotonta). Ja koska ihminen on mitä se syö, on terveellisen ruoan popsimisen lopputuloksena onnellinen (tai ainakin onnellisempi) elämä, kuin jos vetäisi ravinnoksi scheissea, joka pahimmillaan tekee sairaaksi, väsyneeksi, voimattomaksi – jopa sänkypotilaaksi.

Eräs tyttö, jonka tapasin tänään eräässä ruokanörttien kokoontumisessa kertoi minulle olleensa erittäin sairas. Niin sairas, että oli jo menettämässä toivon paranemisesta ja normaalista elämästä, kun hänen maailmansa yhtäkkiä muuttui. Tyttö kertoi sattumalta löytäneensä tiensä Kemikaalicocktailiin, vatsaongelma-postausteni pariin. Ruokaremontti alkoi siltä istumalta ja tyttö kertoi tänään minulle, että olen pelastanut hänen elämänsä. Näillä sanoilla! On meinaan aikamoisen hieno olo juuri nyt, en oikein tiedä miten päin olisin.

Tytön kerrottua tarinansa halasimme ja itkin melkein. Olen toisinaan miettinyt, että jaksankohan enää jatkaa blogini ylläpitämistä, mutta jos jokin asia antaa voimia jatkaa kirjoittamista, on se tämä tyttö. Ja juuri tämän takia keskustelufoorumin perustaminen ja blogin laajentaminen on juuri se, mitä pitää tehdä! Sain luvan haastatella tyttöä blogiini, joten pian tekin tulette kuulemaan hänen tapauksensa ja kuinka ruoka voi ihan oikeasti muuttaa elämän kokonaan. Ihan huikea juttu!

En oikein osaa selittää miltä tuntuu, kun joku kertoo olevansa elävien kirjoissa siksi, että minä olen osannut naputtaa oikeita asioita näppikseni kautta nettiin. Ihan hullua ja uskomattoman hienoa. Niin hienoa, että tuntuu melkein väärältä kirjoittaa näin arvokkaita asioita arkisesti johonkin blogiin, mutta toisaalta, juuri blogitekstit ovat avanneet tytölle uuden maailman! Ja juuri siksi minä tätä teen, jotta lukijani löytäisivät tiensä sellaisen elämän pariin, joka tekee onnelliseksi. Ruoalla on siinä avainrooli.

Terveisiä tälle tytölle, olet mahtava ja rohkea ja pystyt vielä mihin vaan!!

Huikea ilta.

The post Elämänmuutos appeared first on Kemikaalicocktail.

Pitkästä aikaa lapsiasiaa — you asked for it! Lukijaa mietitytti ”mitkä ovat elinympäristön pahimpia vaaranpaikkoja vauvalle kemikaalinäkökulmasta”. Tuttavansa oli kertonut, ”ettei anna vauvan koskaan olla lattialla julkisissa tiloissa: lattiat kuulemma pestään niin vahvoilla ja ärsyttävillä aineilla, että ovat vauvalle tosi pahasta”.

Varmaan on totta, ettei julkisten tilojen puhtaanapitoaineiden valinnassa mietitä ensisijassa sitä, konttaako lattialla lapsia vai ei. Kauhean usein kun ei konttaa. Mutta sitten taas julkisia paikkoja on kovin erilaisia…

En osaa sanoa, millä aineilla lattioita missäkin puunataan, mutta selvää on se, että ellei kyse ole lapsille suunnitellusta alueesta, voi käytössä olla vahvoja aineita. Se onko lapsen laittaminen lattialle konttaamaan riski, on jokaisen oma valinta, minä en pitäisi tällaista kovinkaan vaarallisena (olettaen, että lapsi aika todella harvoin konttaa kaupan lattialla). Mutta ehkä ymmärsin kysymyksen jotenkin väärin?

No mutta, kerronpa nyt samaan syssyyn kuinka suhtaudun lapsen syömis- ja konttaamisjuttuihin hygienianäkökulmasta itse: aika rennosti.

”Lite skit i god mat gör ingenting” tapasi isoäitini sanoa.Osaatte varmaan kääntää tuon suomeksi.

Jess, koirankakkaa!

Kun vedimme Katjan kanssa keväällä 2010 Uuden Mustan radio-ohjelmia, käsitteli yksi jaksomme ylihygienisyyttä. Jakso oli aihepiiriltään ehdottomasti yksi omista suosikeistani. Studiovieraamme, allergologi Mikael Kuitunen (HUS) vahvisti tuolloin käsitystäni siitä, että lapsesta tulee paljon todennäköisesti vähemmän allerginen, kun hän välillä sormeilee vaikka koirankakkaa pihamaalla sen sijaan, että elinympäristö on ylihygieeninen.

Allergiaklinikan ylilääkäri, professori Tari Haahtela kertoo Verkko-Husarin haastattelussa, että ihmisen puolustusmekanismilla on liian vähän töitä. Suomalainen elinympäristö ja elintavat alkoivat muuttua sotien jälkeen ja muutosten lista on pitkä: juomavedestä saatiin puhtaampaa, maitoa alettiin pastöroida ja jääkaapit sekä pakastimet yleistyivät, pölynimurit tulivat joka kotiin. Kaikki nämä ovat tehneet elinympäristöstä steriilimmän kuin aiemmin. Ympäristön, veden ja ravinnon mikrobirikkaus muokkaa voimakkaasti luontaista immuniteettia, jonka häiriöstä allergiassa on paljolti kyse.

Parhaillaan käynnissä oleva SALVE-tutkimushankkeen tavoitteena on tunnistaa allergialle altistavia ja siltä suojaavia tekijöitä yhdistämällä monen eri tutkimusalan erityisosaamista. Tutkimuksen yhtenä kohteena on ns. hygienia-hypoteesi, jota selvitetään tutkimalla geeni-ympäristö -vuorovaikutuksia Venäjän Karjalassa ja Suomessa. Lauantain ohjelmassa kuullaan tutkimushankkeesta vastaavaa johtajaa Heikki Hyötyä, joka kertoo kuinka suomalaisten ja karjalaisten lasten sairastavuudessa on huimia eroja mm. diabeteksen, keliakian, allergiavasteiden ja kilpirauhastulehduksien osalta. Ja mikä yllättävää, iso merkitys asiassa on — yllätys, yllätys — ihmisen suolistolla!

Lainaus Uusi Musta: Varo ylihygieniaa, älä likaa (lue koko juttu!!).

Oma lapseni saa usein lautaselleen kerran lattialla käyneen leivän, naksun tai banaanin. Puhallan pikkukivet veks ja huuhtaisen hanan alla jos on tarvis. Minusta on hyvä, että suuhun menee muutakin kuin einesteollisuuden megahygienisiä valmisruokia. Annan joskus lapsen kouraan multaisen porkkanan ihmeteltäväksi ja jos sitä ehtii puraista, ei se maailma siihen kaadu, että suuhun meni vähän hiekkaa. Hyvä vaan.

Jos skidi nuolaisee jossain ostarilla kerran lattiaa, niin en minä siitäkään slaagia saa.

Kaikista tarkin itse olen sen suhteen, kuinka paljon lapseni ympärillä on muovia ja tekstiilejä, joissa voi olla esimerkiksi ftalaatteja tai palonestoaineita. Lapsi nukkuu kolmanneksen tai enemmänkin päivästään ja siksi kannattaa miettiä, missä materiaaleissa skidi koisii. Uskomaton homma on se, että jopa lastenvaunuissa — en voi tajuta tätä vieläkään — käytetään ftalaatteja.

 ”EU:ssa ja Yhdysvalloissa on rajoitettu ftalaattien käyttöä, koska se aiheuttaa vakavia terveyshaittoja. Suurin terveysriski liittyy perimään; osa ftalaateista on vaarallisia sikiölle ja ne voivat heikentää sikiön hedelmällisyyttä. Äidin kautta sikiöön siirtyvä tai pienen lapsen saama ftalaattiannos voi vaurioittaa vakavasti lapsen hormonitasapainoa. Ftalaatteja saattaa liueta esimerkiksi syljen mukana lapsen elimistöön, jos niitä on tuotteissa, joita lapsi imeskelee. Ftalaattien aiheuttamat haitat eivät ole heti havaittavissa, vaan ne ilmenevät myöhemmällä iällä”.

Lähde: SGS Finland

Kodin tekstiileiden materiaaleilla on väliä. Kuningaskuluttajan myrkkysohva-tapaukset kertovat karua kieltään miksi: jopa vauvat saivat homeenestoaine dimetyylifumaraattista ihottumaa. Suosi luonnonmateriaaleja ja moneen kertaan pestyjä kankaita. Jos haluaa ottaa varman päälle, kannattaa lapsen uudet vaatteet pestä aina ennen ensimmäistä käyttökertaa. Islan vaatteet ovat isoksi osaksi minun vanhojani tai kirppikseltä hankittuja, moneen kertaan pestyjä. Nihkeää on se, että lastenkin vaatteista on löydetty esimerkiksi formaldehydiä.

Toinen homma, mihin itse kiinnittäisin huomiota ovat muovivaipat. Paitsi että kertakäyttövaipat tuottavat maailmaan roskaa, kannattaa niiden käyttöä miettiä lapsen terveyden kannalta. Vuonna 2000 Women’s Environmental Network löysi kertakäyttövaipoista hormonihäiritsijäkemikaali tributylia (pdf löytyy täältä: www.naturebaby.dk/images/…/gender_bender.pdf ). En itse mieti vaan tuota yhtä kemikaalia vaan sitä, että muovivaippojen muovi hinkkaa lapsen ihoa pahimmassa tapauksessa 24h. Muovi on kosketuksissa limakalvoilla ja lämpötila nousee vaipassa korkeaksi. Meillä on jo bisfenoli-esimerkki.

Ai mitä vaippoja meillä sitten käytetään? Isla käytti äitiyspakkauksen kestovaippakuoria, joihin ompelin itse vanhasta pyyhkeestä imut, vuoden ikäiseksi, jonka jälkeen oppi kuivaksi. Osittain varmaan siksi, että kestovaippa on ärsyttävän tuntuinen kun se tuntuu muovivaippaan verrattuna märältä ja osittain siksi, että lastentarhanopettaja-äitini hoksasi alkaa istuttaa tyttöä potalle alle vuoden ikäisenä. Nykyään siis käytämme Islalla vaippaa lähinnä kun lähdemme ulos tai kun hän nukkuu. Silloin vaippa on yleensä merkkiä Natur babycare.

Anna kala pusu!

Isla ihailee kuvassa Stockmannin karppia. Joku muu äiti ehkä järkyttyisi siitä, että lapsi koskee ”likaisen” vesialtaan reunaa paljailla käsillään, mutta minä en ajattele niin. Jokainen kasvattakoon miten haluaa, mutta meikäläinen on rennon, vastustuskykyä kehittävän maailmaantutustumisen kannalla. Tottakai sormet pyyhitään kostealla ennen kuin aletaan syödä, enkä minä niitä lapsen sormia tuonne veteen asti päästänyt, mutta ei siitä vesialtaan hinkkaamisesta kannata vatsahaavaa kehittää.

Palatakseni lukijan alkuperäiseen kysymykseen. Vauva konttaa eniten kotioloissa, joten kiinnitä huomiota kodin tekstiileihin ja pesuaineisiin. Se on tärkeintä. Lapseni on nyt reilu puolitoista vuotias, enkä ole vielä esimerkiksi joutunut ottamaan käyttöön minkäänlaisia pesuaineita häntä pestessäni. Vesi riittää. En myöskään juuri ole joutunut rasvaamaan Islan ihoa millään. Ja jos rasvaan, en todellakaan ota mitään apteekin perusrasvaa, vaan luonnonkosmetiikkaa. Lasten tuotteista oma blogaus tulossa!

Kotona kannattaa kyllä muistaa imuroida säännöllisesti, sillä kodin pölytuppoihin kertyy helposti kemikaalijäämiä. Ja kun pyyhkii kostealla usein, ei sitä himaa ole pakko räjäyttää tujuilla aineilla.

Minimoi lapsen muovilelut tai ainakin niiden imeskely ja kun kuumennat lapsellesi juomaa, suosi BPA-vapaita tuotteita (lue postaukseni Lasinen tuttipulloehkä terveysteko). Isla leikkii muovileluilla pääasiassa kylvyssä, mutta on meillä esimerkiksi Legojakin. Eniten olisin itse huolissani pehmeistä muovituotteista ja siitä, että lapsi syö sellaisia.

Otsikko on provosoiva: julkiset vessat ovat niitä, joiden jälkeen kädet todellakin pestään. Viittaan lauseella lähinnä siihen, että kun suuhun menee välillä vähän multaa, koirankakkaa tai lunta, ei se ole ollenkaan niin pahasta kuin usein luullaan. Hyvä vaan! (Okei keltaista lunta ei saa syödä, mutta muuten voi vähän maistaa.)

The post Vastustuskykyä vessanlattialta ja pihamaalta appeared first on Kemikaalicocktail.

Minulla on nikkeliallergia, muttei onneksi kovin paha. Joudun olemaan tarkka korujen kanssa, mutta kosmetiikan osalta nikkelihommilla ei ole väliä. En aikaisemmin edes tajunnut, että meikeissä voi olla nikkelijäämiä!  Tilanne on vaikea niille, joilla on paha nikkeliallergia, sitä kun voi olla esimerkiksi puuterissa, luomivärissä ja ripsivärissä. Ei kuitenkaan varsinaisena raaka-aineena, vaan jäämänä. Eikä sitä silloin löydä siis tuoteselosteestakaan.

Nikkeliä voi olla epäpuhtautena myös luonnonkosmetiikassa. Esimerkiksi Mádara-merkin suosikkidödöni sisältää kristallikiveä — INCIssä potassium alum — maamineraalia siis, ja koska se louhitaan maaperästä, saattaa seassa olla nikkeliä. Tällaisessa tapauksessa nikkeliä ei siis voi edes koittaa löytää tuoteselosteesta.

Nikkeliä on myös maailman myydyimmässä valokynässä. YSL:n Touche Éclat (jota muuten myydään yksi kappale joka kymmenes sekunti!) voi saada nikkeliallegisella aikaan silmien alueen turpoamista, ihon punoitusta, kutiamista ja kuoriutumista (löydät käyttäjien kokemuksia esimerkiksi tästä viestiketjusta). Aihetta kaivellessa löysin todella paljon käyttäjiä, joille YSL:n kynä on ongelma. Tässä yksi tarina:

I´ve been using YSL touche eclat for about two years now, under my eyes and in the corners of my nose, and I love it. then, this summer, I went abroad for a few months and just by coincidence took my cheapo Body Shop knock-off with me, leaving the touche eclat at home. when i got back and used it again (effectively after a two month break from it) I got a tiny red rash just under my eyes. it was the first time i’d used most of my makeup in a while (it was so hot this summer i usually went without) so I didn’t know exactly what had caused the reaction.

I’ve been gradually reintroducing products for the last month, one at a time so i’ll know what i’m sensitive to, and this weekend i tried the the touche eclat. i woke up sunday morning with my eyes hugely puffy and bright red swelling under my eyes. i looked like i’d been punched and got all sorts of wary, sympathetic looks on the tube home…

24 hrs later the swelling is still pretty bad and a has become a bumpy rash. i’ve taken an antihistamine and i know that all i can do is wait for it to go down – and then never use touche eclat again!

Lähde:discuss.gromco.com

Viestiketjussa muut epäilivät tuotteen vanhentuneen, mutta myös nikkeli voi saada aikaiseksi edellämainittuja oireita.

En löytänyt netistä tuotteen INCIä mutta löysin valokuvan, jossa tuoteseloste näkyy kokonaisuudessaan:

Kuva:makeupandbeauty.com, nostokuva: cakedinmakeup.wordpress.com.

Kun raaka-aineita tavaa, ei listalla mainita mitään nikkeliin viittaavaa, koska nikkeliä ei sellaisenaan käytetä kosmetiikan raaka-aineena. Se on YSL:nkin tuotteessa jäämä, jota ei voi tuoteselosteesta tavata. Pakko kuitenkin huomauttaa, että vaikka nikkeli onkin kosmetiikassa kielletty, on testeissä löydetty tuotteita, joissa sitä on sellaisenaan (Nickel Sulphate).

En kadehdi niitä, joilla on paha nikkeliallergia. Kosmetiikan osalta täytynee vain testata tuotteita yksi kerrallaan, mikä sopii ja mikä ei. Kysymys: onko Kempparin lukijoissa pahasti nikkeliallergisia? Arvostaisin kovasti, jos voisitte jakaa infoa muille siitä, mitkä tuotteet eivät kokeilun myötä ole teille sopineet! Näin esimerkiksi allerginen ystäväni ja varmasti moni muu pääsisi helpommin sisään nikkelivapaan kosmetiikkavalikoiman maailmaan.

Nikkelijäämille allergiset ovat kosmetiikan käyttäjien joukossa vähemmistössä, jalisäksi limakalvoilla ja silmien ympärillä käytettäville kemikaaleille on kosmetiikka-asetuksessa tiukimmat vaatimukset, mutta YSL:n tuotteen kohdalla allergisia vaikuttaa kyllä olevan paljon. Tuote saattaa tietenkin sisältää muutakin allergisoivaa kuin nikkelijäämän ja toiseksi se on yksi maailman myydyimpiä kosmetiikkatuotteita, sekaan siis mahtuu aika paljon allergiapotentiaalisiakin käyttäjiä.

The post Kosmetiikkatuotteissa voi olla nikkeliä appeared first on Kemikaalicocktail.

Hyvä te! Eräs lukijani ihmetteli Kempparin FB-ryhmässä, miksei hevosenlihakohussa ole otettu laisinkaan huomioon allergianäkökulmaa. Toisille kun sillä todellakin on iso ero, syökö lehmää vai heppaa.

Itse haluaisin nostaa vielä sellaisen näkökulman tähän asiaan, jota en ole missään vielä nähnyt. Kahden laaja-alaisesti allergisen lapsen äitinä nämä vääränä lihana myydyt tuotteet saavat aina pienen paniikinpoikasen nousemaan: jos ostaakin lapselleen ehkä jopa sitä ainoaa sopivaa proteiininlähdettä hyvässä uskossa luottaen tuotteeseen ja saakin jotain ihan muuta. Hevonen on toisille erittäin voimakas allergeeni. Tosin niin on nautakin, mutta uskon olevan ihmisiä joille nauta sopii, hevonen ei. Meidän poikaset eivät syö kumpaakaan ja lihakin on mahdollisuuksien mukaan luomua, eikä eineksiä syödä koska teen kaiken itse. Mutta varmasti on allergisia ihmisiä jotka eineksiä syövät.

Älyttömän hyvä, kun Johanna otti tämän asian esille ja hieno homma, että Suoran linjan Niku huomasi keskustelumme ja otti yhteyttä Johannaan. Nyt häntä on haastateltu huomiseen Suoraan linjaan. Hyvä Niku ja kiitos Johanna tärkeän pointin esille nostamisesta. Näin se sosiaalinen media toimii.

The post Hevosenliha on vahva allergeeni appeared first on Kemikaalicocktail.

Allergisia tai vähintään yliherkkiä tuntuu olevan enemmän kuin terveitä. Olet varmaan huomannut ilmiön omassa tuttavapiirissäsikin. Olin itse hyvin allerginen lapsi ja koko yläasteen ajan käytin inhalaatiopiippua astmaattisen yskäni vuoksi. Onneksi astmaoireeni helpottivat jossain 16-17-ikävuoden välillä, mutta sitten alkoivatkin vatsaoireet parikymppisenä. Vasta nyt 30-vuotiaana olen terve ja vapaa sen kummemmista terveydellisistä oireista.

Allergiat ja astma ovat yleistyneet teollistuneissa maissa dramaattisesti. Esimerkiksi:

Vuonna 1966 vain 0,29 prosenttia [suomalaisista] miehistä sairasti astmaa, mutta luku nousi 3,45 prosenttiin vuoteen 2003 tultaessa. Nuorten miesten astmatapaukset yleistyivät siis noin 12-kertaisesti 1966-2003. -Lähde: hs.fi

Kuvittele mikä muutos! Vuosien 1986-1993 välillä — alle 10 vuodessa siis — uusien pitkäaikaisten astmojen vuosittainen indeksi kasvoi Suomessa 21%:lla ja Duodecimin Käypä hoito- sivusto otsikoi, että astma on yleistynyt erityisesti nuorilla. Se miksi allergiset sairaudet ovat lisääntyneet voimakkaasti saattaa selittyä hygienia-hypoteesillä, josta puhuimme Uuden Mustan Varo ylihygieniaa, älä likaa! -jaksossa. Katjan ja minun vieraana oli silloin emeritusprofessori Tari Haahtela, joka kirjoittaa samasta aiheesta mainiosti tuoreessa Mediaplanetin Allergia & astma -ilmoitusliitteessä.

Luontoympäristön näkymätön, mutta välttämätön mikrobilajisto ei kouluta ihmisen puolustusjärjestelmää entiseen tapaan. Ylivoimainen enemmistö bakteereista ei aiheuta tautia, mutta stimuloi silti imuunnijärjestelmän soluja. Hyvät bakteerit pitävät huolta siitä, että immuunitutkamme oppii erottamaan vaarallisen tunkeilijan vaarattomasta. Näin pahat bakteerit pysyvät kurissa. Siitepölyhiukkanen ei ole paha, miksi mennä tukkoon sen takia?

Juuri! Lisääntyneiden allergioiden syyksi epäillään ihmisen luontoyhteyden vähentymistä, Haahtela kirjoittaa. Tässä olisi nyt sauma kaikenlaisille lähimatkailufirmoille ottaa koppia bisneksen kehittämiseen. Hakekaa meidät kaupunkilaiset metsään, kun emme itse tajua tulla!

Siinä missä meillä allergioiden määrä kasvaa, toisin on heti rajan takana Venäjän Karjalassa:

”Allergiaepidemia” ei osoita Suomessa laantumisen merkkejä sillä jokainen uusi ikäluokka kärsii edellistä enemmän yliherkkyysoireilusta. Venäjän Karjalassa allergia ei sen sijaan ole kymmenessä vuodessa lisääntynyt lainkaan [1997-2007].

Koivun siitepölylle herkistyminen oli Suomessa lisääntynyt 7,8 prosentista 14,8 prosenttiin ja kissalle herkistyminen 6,1 prosentista 10,8 prosenttiin. Venäjällä ei lisääntymistä ollut tapahtunut lainkaan. Suomessa myös astman esiintyvyys lisääntyi kymmenessä vuodessa 5,5 prosentista 8,1 prosenttiin ja heinänuhan esiintyvyys 8,1 prosentista 13,2 prosenttiin.

Lähde: yle/tiede

Syyksi allergiakuiluun epäillään mm. sitä, että rajan tällä puolella on ”liian puhdasta”. Suomalaisten ja karjalaisten lasten sairastavuudessa on allergiavasteiden lisäksi huimia eroja mm. diabeteksen, keliakian ja kilpirauhastulehduksien osalta (näitä tutkittiin SALVE-hankkeessa).

Professori Haahtela mainitsee Mediaplanetin julkaisussa, kuinka ihmiset muuttavat enenevissä määrin maalta kaupunkiin ja luontokontaktimme vähenee. Luonto kuitenkin voi muuttaa ihmisten perässä kaupunkeihin mm. kattoviljelyn, viherkattojen ja -seinien, pieneläinpihojen ja muiden vastaavien muodossa. Kaupungin pitäisi suorastaan vaatia — kansanterveyden nimissä — että jokaisella parvekkeella kasvaa jotakin vihreää.

Professori korostaa myös luomun suosimista ja kemikaalien vähentämisen merkitystä taistelussa lisääntyneitä allergioita vastaan. Tässä olisi muuten hyvä mainoslause luomutuottajille: ”luomun hyvät bakteerit stimuloivat imuunnijärjestelmän soluja”. … Tosin Haahtela ei ehkä allekirjottaisi tätä, hänhän puhui luonnon bakteereista, en tiedä paljonko merkitystä niillä on kaupan luomussa, jos kuluttaja ei muuten altistu luonnolle ollenkaan.

En malta olla ottamatta tässä kohtaa esille maitoa,  jota suomalaiset juovat maailman huippumääriä henkilöä kohden.

Kaikki kauppamaitomme —myös luomu — on pastöroitua, eli sekä pahoista että hyvistä bakteereista puhdistettua. Kuten Silminnäkijälle ohjaamassani Pilattu maito -dokumentissa kävi ilmi, sopii tilamaito jostakin syystä monille, joille kaupan maito tuottaa esimerkiksi vatsanväänteitä. Valion tutkimusjohtaja Matti Harju totesi dokkarissa, että esimerkiksi maidon entsyymien tietoinen hiljentäminen on ”tae pastöroinnin onnistumisesta” eikä entsyymeille ”tiedetä olevan ravitsemuksellisia vaikutuksia”. Mutta entäpä, jos pitäisikin katsoa ravitsemusta pidemmälle, allergioiden ja vastustuskyvyn kehittymisen suuntaan? Ehkäpä maidon sisältämien hyvien bakteereiden ja entsyymien vaikutukset ovat olennaisessa roolissa allergioiden puheamisessa tai puhkeamattomuudessa. Tähän moni tilamaitoa suosiva uskoo. Eikä se minusta kuulosta ollenkaan tyhmältä.

Kuulin muuten dokkarin ulostulon jälkeen, että monista kaupoista oli loppunut tilamaito kesken. Riitta Saloniemen luo tultiin ”ovista ja ikkunoista”. Kiinnostava nähdä, oliko kyse vain lyhyen ajan ilmiöstä vai kestävämmästä kuluttajaliikehdinnästä.

Maito on vain yksi esimerkki mutta herkullinen sellainen, koska käytämme niin valtavasti maitotuotteita. Ihan kuin maito, myös einekset ovat prosessoituja ja usein kauan säilyviä. Hyviä bakteereja kohdatakseen kannattaa suosia aitoja raaka-aineita, joita on käsitelty mahdollisimman vähän.

Ehkä tulevaisuudessa kaupunkilaisille järjestetään luonnolle altistamisretkiä osana terveydenhuoltoa. Tai ehkä ei, mutta ehkä ihmiset itse tajuavat luonnon mikrobilajiston roolin terveydellisessä mielessä. Tai ehkä eivät tajua. Olen aina niin optimistinen. Haahtela kirjoittaa, että ”Muutokseen tarvitaan koko yhteiskuntaa. Ensimmäisinä lyökööt kättä terveydenhuollon ja ympäristöstä vastaavien organisaatiot”. Kunnes näin tapahtuu, kannattaa sinun muistaa mennä säännöllisesti metsään.

Psst… Lue myös juttuni Vastustuskykyä vessanlattialta ja pihamaalta.

The post Altistu luonnolle, vältä allergia appeared first on Kemikaalicocktail.

Silmäni ja nenä valuvat vettä. Oireilen kuin huhtikuussa ja mietinkin, että voiko ihminen tosiaan kärsiä kevätallergioistaan jo nyt? Ulkona kieltämättä on ollut viimepäivinä aika keväistä, eikä se haittaa minua ollenkaan, mutta tämä valuva naamataulu. Gnh.

Turun yliopiston siitepölytiedotteen mukaan pähkinäpensaan ja lepän kukinta on jo alkanut lämpimimmillä kasvupaikoilla Lounais-Suomessa. Siellähän minä viikon loppupuolen vietin, Salo on todennäköisesti juuri tätä lämpimintä aluetta.

En ole kärsinyt siitepölyoireista vuosiin, mutta aikaisemmin elämässäni jonkin verran. Yläasteella jouduin käyttämään jopa inhalaatiopiippua. Olen havainnut, että oireet voivat joinain keväinä ilahduttaa poissaolollaan ja sitten vaan ilmestyä kuin tyhjästä.

Viikonlopun aikana mietin, miten siitepölyallergiaoireita voisi helpottaa ja lievittää luonnollisesti? Ilmeisesti ainoa tapa on ennaltaehkäistä, minä kun kaipaisin apua nyt kun oireet ovat päällä…

Opin, että jos keväiset allergiaoireet aiheuttaa koivu, saattaa talven mittaan nautitusta hunajasta olla apua: Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutti havaitsi tutkimuksissaan, että tiettyä hunajavalmistetta sekä luomuhunajaa käyttäneillä testihenkilöillä (koivuallergikkoja) oli huomattavasti vähemmän oirepäiviä vertailuryhmään nähden. ”Tuoreessa suomalaisessa siedätyshoitotutkimuksessa kävi ilmi, että talven mittaan nautittu uusi hunajavalmiste vähentää selvästi siitepölyallergikkojen oireita koivujen kukkiessa” uutisoi Iltalehti 2009. Tosi kiinnostavaa! Kaivelin tutkimuksen taustoja ja mikäli sinuakin kiinnostaa, löytyy lisää infoa Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutin johtajan Kimmo Saarisen esityksestä (josta alpuolen kuvakaappaus on).

Hunajaa nautin säännöllisesti, mutta tänä talvena olen kyllä syönyt sitä vähemmän kuin yleensä, mikä oikeastaan johtuu treeniohjelmastani, jonka myötä olen ollut tarkka sokereiden kanssa. Ehkä vähän tyhmää kyllä vähentää hunajan käyttöä flunssakaudella… Taisin saada opetuksen.

Ellit.fi -saitti — tarkemmin rohdosasiantuntija Yvonne Holm Helsingin yliopiststa — neuvoo hoitamaan siitepölyallergiaa mm. porkkanalla, nokkosella, sipulilla ja pernillalla. Akupunktiota suositteli netissä joku ja homeopatian hyödyntäminen siitepölyallergiaoireissa kiinnostaa itseäni kovasti. Homeopaatti Aino Ecksteinin sivuilla on aiheesta kiinnostavaa tietoa ja elleivöt oireeni helpota, saatan olla jopa yhteydessä häneen tai johonkin kollegaansa.

Mutta tosiaan, en tiedä onko tämä siitepölyallergiaa, spekuloin tässä vaan. Toinen asia joka kuviossa mietityttää on se, että nyt on helmikuu. Miten mikään voi kukkia nyt? Leppien kukinta alkaa yleensä maaliskuun puolivälissä ja pähkinäpensaan maalis-huhtikussaa. Tämä helmikuussa alkanut siitepölytilanne on siis harvinaisen aikainen. Tällaisiako talvemme mahtavat olla tulevaisuudessa? Tosin: viime vuonna kevät alkoi puolestaan poikkeuksellisen myöhään: leppä alkoi kukkia vasta huhtikuun puolivälissä. Että mikä tässä nyt sitten on normaalia…

Mikä itseäni mietityttää on siitepölyallergian luonnollinen hoitaminen: onko jollain teistä kokemuksia? Vinkkejä ja lähteitä aihetta käsitteleviin artikkeleihin otetaan mieluusti vastaan.

The post Luonnollista helpotusta siitepölyallergiaan appeared first on Kemikaalicocktail.

Outi ja kumppaninsa joutuvat aina kotiin tullessaan pesemään vaatteensa. Ihmisten ilmoilla Outin on käytettävä hengityssuojaa, koska hajusteyliherkkyys tekee arjesta vaikeaa. Outilla on Suomessa yli 20 000 kohtalotoveria.

Huomenna vietetään Pohjoismaista Hajusteetonta päivää. Päivän tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, miten meistä jokainen voisi vähentää omaa kemikaalikuormaansa ja valita hajusteettomia tuotteita niin kanssaihmisten kuin itsensäkin takia. Päivä haastaa kokeilemaan hajusteettomia tuotteita edes yhden päivän ajan. Se ei nimittäin välttämättä käy mielessä, itsellä ainakaan, kuinka paljon hajuvedet, hiuslakat ja pyykinpesuaineet oikeasti hankaloittavat hajusteista kärsivien elämää.

Hajuste- ja kemikaaliyliherkkyyteen sairastuneet (englanniksi multi-chemical sensitivity) ovat usein sairastuneet ensin sisäilmasta (englanniksi sick building syndrome), ja alkaneet sitten reagoimaan hajusteisiin ja kemikaaleihin. Yleisimpiä oireita ovat väsymys, voimattomuus, toistuvat flunssat, huonovointisuus ja oksentaminen, äänen lähteminen, ”aivosumu”, unohteleminen, nenäverenvuoto, lämpö ja astman oireet. Virallista diagnoosinumeroa ei Suomessa vielä ole, toisin kuin esimerkiksi Saksassa ja Tanskassa. Suomessa kuitenkin valmistellaan diagnoosinumeroa nimellä ”jatkuva tai toistuva poikkeuksellinen herkkyys ympäristön tavanomaisille tekijöille” eli ympäristöyliherkkyys. Diagnoosinumero ei kuitenkaan toisi sosiaaliturvaoikeuksia, mutta sairaudet voidaan sen turvin tilastoida.

Arvioiden mukaan Suomessa on tällä hetkellä yli 20 000 henkilöä, jotka ovat pysyvästi työkyvyttömiä vakavan kemikaaliyliherkkyyden vuoksi.

Hajusteettomasta päivästä minulle kertoi ystäväni Outi, joka on sairastunut vakavaan kemikaali- ja hajusteyliherkkyyteen. Hänen koko elämänsä meni sairastumisen myötä uusiksi. Outin tarina on saanut ainakin minut ajattelemaan vähän tarkemmin tätä asiaa, jonka olemassaolosta en aiemmin edes tiennyt.

Outi altistui homeelle jo lapsena koulun huonosta sisäilmasta. Vuosien mittaan opiskelupaikat ja asunnot eivät olleet sisäilman suhteen parhaimmistoa, ja lopulta potin räjäytti homeinen 60-luvun rivitaloasunto ja sisäilmaongelmainen työpaikka.

Outi ei osannut yhdistää oireitaan homeeseen, eivätkä osanneet lääkäritkään. Toistuvia flunssia, astman oireita, poskiontelontulehduksia ja jatkuvaa väsymystä yritettiin hoitaa pitkään lääkkeillä. Lopulta oireiden jatkuvuus sai lääkäritkin uskomaan, että ongelma on sisäilmassa.

Kun Outin yliherkkyys todettiin, koko elämä piti pistää uusiksi. Piti hankkia uusi asunto, ja astioita lukuun ottamatta kaikesta omaisuudesta piti luopua. Huonekalut ja tekstiilit oli kaikki vaihdettava uusiin ja allergisoimattomiin. Vaatteet, kirjat, kaikki kosmetiikkatuotteet saivat lähteä. Myös tuoreen aviomiehen levyhylly, johon oli kerätty yli tuhat aarretta vuosien varrella.

Outi jatkoi työntekoa, vaikka oli työpäivien jälkeen väsynyt ja huonovointinen. Uusi koti lievensi oireita, mutta työpaikan vaihtuessa tilanne paheni taas. ”En muista tuosta ajasta juuri mitään, selviydyin vain työtehtävästä toiseen. Totuin siihen, että olin jatkuvasti väsynyt, huonovointinen ja aivosumuinen. Lopulta, kun löysin itseni vessasta oksentamasta, päätin että en enää uhraa terveyttäni työlle”, Outi kertoo.

Outi jäi pois rakastamastaan työstä ja nyt, vuoden sairausloman jälkeen, oireet ovat hieman helpottaneet. Hän kuitenkin unelmoi työnteosta, sillä kotona istuminen jatkuvalla sairaslomalla vain turhauttaa.

Taloudellisesti sairastuminen oli katastrofi. Kaikki rahat menivät uusiin huonekaluihin ja uusiin vaatteisiin. Mihinkään ylimääräiseen ei ollut varaa, eikä esimerkiksi mattoja ole ollut varaa hankkia, koska allergisoimattomat turvalliset matot ovat kalliita. Sairaus on kuitenkin asettanut materian omistuksen mittakaavoihin. ”Enää ei todellakaan ole tärkeää mitä omistaa, vaan se, että saisi hengittää raikasta ilmaa.”

Aina kun Outi ja hänen miehensä tulevat kotiin, heidän ensimmäiseksi on laitettava kaikki vaatteet pesuun ja käytävä suihkussa. Ystävien näkeminen on haastavaa, kun kotiin ei voi juuri kutsua ketään, ja julkisilla paikoilla oleminen on usein hankalaa.

”Pahinta on, kun joutuu elämään niin rajoitetusti ja oleman muille vaivaksi”, Outi sanoo. ”Joudumme pyytämään meillä harvoin käyviä ystäviä olemaan laittamatta hajusteita, ja pesemään pyykkinsä hajusteettomilla pesuaineilla.”

Itsetunnon kanssa on saanut tehdä töitä, kun ylipainoa on lääkkeiden ja liikkumattomuuden takia kertynyt. Outin esimerkiksi kaupassa käydessään käyttämä maski (kuva yllä) pitää pahimmat hajut loitolla, mutta sillä saa usein paljon huomiota, mitä ei todellakaan kaipaisi.

Outi rakasti ennen kauniita vaatteita ja meikkaamista, mutta sairastumisen jälkeen kaikesta piti luopua. Nyt hän voi käyttää mahdollisimman hajusteetonta meikkipohjaa ja poskipunaa muutaman kerran viikossa, ripsiväriä paljon harvemmin. Luonnonkosmetiikkaa hän käyttäisi jos voisi – tuoksut ovat yleensä liian voimakkaita.

”Käytän lähinnä luonnontuotteita. Hiukset pesen kananmunalla, johon on sekoitettu tilkka etikkaa. Soodaa käytän hiusten syväpuhdistukseen. Ihoni kuorin myös soodalla, tai sokerilla ja hunajalla. Kesäisin rasvaan kasvoni pellavasiemenöljyllä. Tutuilleni suosittelen luonnonkosmetiikkaa heidän terveytensä takia, mutta minun lähelleni ei kannata tulla edes eteerisissä öljyissä.”

Vaatteissa parhaita ovat luonnonmateriaalit, silkki, puuvilla ja pellava sekä luomumateriaalit, sillä ne eivät ime hajuja itseensä. Outi haistaa vaatteista jo kaupassa, ovatko ne turvallisia, eli lähtevätkö kemialiset väriaineet ja muut kemikaalit pesussa pois.

”Joissakin vaatekaupoissa kemikaalien käry on tällaiseen herkkään nenään niin voimakas, että voin vain kääntyä ovella. Olen huomannut, että ketjuliikkeiden lastenvaateosastolla haju on kaikista voimakkain.”

Makuuhuone on niukasti sisustettu, kun kaikki tekstiilit on pitänyt hävittää ja vaihtaa turvallisiin. Outin kotona pöhisee jatkuvasti kaksi ilmanpuhdistinta. ”Seinällä oleva teksti on kliseinen, mutta se on tullut minulle tärkeäksi. On ollut pakko oppia nauttimaan pienistä asioista.”

Paras sairauden hoito on oireita aiheuttavien rakennusten ja aineiden vältteleminen. Siedätyshoitoon Outi ei juuri usko. Joitakin oireita voi hoitaa astmalääkkeillä, antihistamiinilla, nenäsumutteilla ja silmätipoilla, mutta mitään parantavaa lääkettä ei ole.

Monet sisäilmasta sairastuneet ovat toipuneet pysyvästi parempaan kuntoon Kanarian saarilla, raikkaissa, suolaisissa merituulissa. Outikin kärsi talvella monen tunnin lentomatkan päästäkseen kokeilemaan, olisiko Teneriffan-lomasta hyötyä. Tuloksia hän ei olisi voinut etukäteen uskoa.

”En ole kahteen vuoteen ollut niin oma itseni kuin siellä. Aivot toimivat ihan kirkkaasti. Jaksoin paremmin ja koin illalla vain tervettä väsymystä”, hän kertoo. Terve hän ei vielä ole, mutta toivoa on paremmasta. Haaveissa on pidempi toipumisjakso Kanarialla.

Sisäilmasta sairastuneiden tilanne ei ole Suomessa helppo, kun asiasta ei juuri julkisesti puhuta. Ja siksi Outi on päättänyt avata suunsa.

”Kuulen joka viikko niin karuja kohtaloita etten meinaa uskoa, että asun Suomessa. Monet ihmiset ovat sanoneet, että hyvä että puhun näistä. Sisäilmasta voi sairastua kuka vain, ja siksi tarvitaan tiedon jakamista.”

Outi kirjoittaa sairaudestaan blogia: Oma home kullan kallis.

Eeva Kortekangas-Kalmari / Kemikaalicocktail

• Suomen hajuste- ja kemikaaliyliherkät ry
• Hajuste- ja kemikaaliyliherkät Facebookissa
• Monikemikaaliyliherkkyys MCS – elämästä helvettiä / Kemikaalikimara

The post Kemikaaliyliherkkyys muutti elämän appeared first on Kemikaalicocktail.

Blogini jaetuimpia ja kiistellyimpiä postauksia ovat ne, jotka koskevat homeopatiaa. Yllättävän monia kismittää se, että Islan korvatulehduskierre loppui homeopaatin vastaanottokäyntiin. Tottahan on, että monet korvatulehdukset paranevat itsekseen ja skeptikot pitävätkin homeopatian tehoamista esimerkiksi korvatulehduksiin juuri luonnollisena paranemisena, ei homeopatian ansiona. Oli miten oli, ymmärsin konkreettisesti vasta homeopatian myötä, että on muitakin vaihtoehtoja parantaa lapsi, kuin aina mennä sinne terveyskeskukseen jonottamaan peruslekurille (joita en nyt millään tavalla väheksy, ennemminkin kyseenalaistan systeemin, jolla lääkkeitä määrätään).

Joku voi ehkä luulla, että puollan täysin kritiikittömästi luonnonlääkintää, että olen fanaattinen, luonnon voimia romantisoiva city-mutsi. Täällä blogissa kun kerron vaihtoehdoista. Näin ei ole asian laita, mutta minusta ylilääkitsemiseen ja esimerkiksi uusiin rokotteisiin tulee suhtautua varauksella.

En ottanut aikanaan sikainfluenssarokotetta (olin silloin raskaana ja rokotetta tuputettiin minulle aika lailla, mutta kieltäydyin) ja luulen, että sen vuoksi osa blogin lukijoista varmaan pitää minua rokotteiden vastustajanakin. Meidän lapsilla on kyllä perusrokotukset, mutta esimerkiksi influenssa- tai vesirokkorokotuksiin en näe tarvetta. Koen, että jos lasta suojelee rokotuksin liikaa sairastumiselta, saattaa siitä olla harmia luonnollisen vastustuskyvyn kehittymiselle.

Esimerkiksi pienten lasten rokottaminen vesirokkoa vastaan on aika älytöntä: lapselle vesirokko on vaaraton ja pahin kutinavaihe oikeasti kestää vain pari päivää. THL:n sivuilla todetaankin, että vesirokkorokotetta suositellaan kaikille 13 vuotta täyttäneille, mutta että se voidaan antaa kaikille lapsille 12 kuukauden iästä alkaen. Rokotetta suositellaan 13-vuotiaille siksi, että tauti rajunee, kun lapsi kasvaa ja 13-vuotiailla vesirokko ”voi jo olla raju, ja komplikaatiot ovat yleisempiä kuin nuoremmilla”. Kiinnostavaa on se, että esimerkiksi neuvolassa ei ole kerrottu, että rokote on varsinaisesti 13-vuotiaille, vaan meiltäkin on kyselty, että aiommeko ottaa sen Islalle.  Aika jännää.

Sitäpaitsi: jos lapsen rokottaa vesirokkoa vastaan, ei riitä vain yksi rokote, sillä yksi rokote ei anna loppuelämän suojaa. Eikä anna kaksikaan rokotetta 100% suojaa. Pikkulapsensa vesirokkoa vastaan rokottavat vanhemmat siis pahimmassa tapauksessa siirtävät lapsensa vesirokkotartunnan saamisriskiä tulevaisuuteen ja aikauisellehan vesirokko voi olla vaarallinen.

Tämä nyt oli vain yksi esimerkki, mutta toimii hyvin esimerkkinä sille, miksi olen vähän skeptinen etenkin uusia rokotteita kohtaan. Kaiken kaikkiaan koen, että on tärkeää antaa lapsen kasvattaa omaa immuunivastettaan välillä sairastamalla ja tietenkin myös esimerkiksi syömällä ruoka-aineita, jotka immuniteettia kehittävät. Esimerkiksi valmisruoat ovat tässä ihan yhtä tyhjän kanssa ja siksi suhtaudun niihin varauksella ja teen ruoan lapsille mielummin itse. Tärkeää on myös, ettei kotona käytetä liian vahvoja, ylipeseviä puhdistusaineita, että lapset ovat kosketuksissa bakteerienkin kanssa.

Blogini oikeassa laidassa on ollut viime kesästä saakka Mommy & Me  -klinikan banneri. Näin siksi, että olen sopinut testaavani heidän palveluitaan vuoden verran ja kirjoittavani, mitä olen paikasta mieltä (siksi postauksen alussa on testasin-leimakin).

Muistat ehkä, kun lääkärimme Hanna Roiha kävi elokuussa synnytyksen jälkeen hoitamassa sekä minut että vauvan osteopaattisesti. Tämä on monissa Euroopan maissa tapana, Suomessa tosin kai aika harvinaista.

Tavallaan olisi kiva, etteivät lapset olisi ikinä kipeitä, mutta sitten taas kun ovat olleet, niin olen ajatellut, että jes, saadaanpahan taas yksi kokemus Mommy & Me:stä. Vähän hullua…

Oli jännittävää seurata 4-vuotiaan osteopaattista hoitoa. Kävimme loppuvuodesta klinikalla Islan korvien takia. Tyttö oli aloillaan hienosti, vaikka hoito kestää kauemmin kuin peruslääkärillä käynti.

Minusta osteopatia tuntuu loogiselta hoitomuodolta mekaanisiin vaivoihin, mutta miten se voisi auttaa korvatulehdusta? Se minulle oli varsin mystistä. Lääkärimme Hanna vastasi näin:

”Korvatulehdusta sairastavalla on usein lymfakierron häiriö, jolloin siis kehon omat ”puhdistusmekanismit” toimivat huonommin, aiheuttaen esim. välikorvan tai keuhkoputkien tulehdusta. Häiriö saattaa johtua mm. pallean tai muista rintakehän alueen jännitteistä. Näitä jännitteitä purkamalla alkaa lymfakierto normalisoitua ja tulehdus parantua. Joskus kyseessä on myös paikallinen mekaaninen ongelma — välikorva muodostuu useasta eri kallon luusta, joiden välillä voi olla jännitteitä ja liikehäiriötä, aiheuttaen välikorvan alueen ahtautta”.

Islalla havaittiin korvakäytävän tulehdus, johon käytettiin hoitona osteopatiaa ja paikallisantibioottitippoja.

Hectorinkin kanssakin kävimme klinikalla korva-asioissa ja vaikka Mommy & Me:ssä ymmärretään osteopatian ja homeopatian päälle, on paikassa myös osaamista määrätä antibiootit, jos tilanne sitä vaatii. Hectorille Hanna suositteli antibiootteja, koska tulehdus oli aika paha ja apu piti saada heti. Olin antanut särkylääkettä iltaisin muistaakseni reilun viikon ajan, eikä tulehdus ollut hellittänyt itsekseen ja koska tulossa oli joulun pyhät (tai jotkut vastaavat), halusin korvat kondikseen mahdollisimman pian. Takana oli jo viikko valvottuja öitä ja siinä vaiheessa alkaa olla aika valmista kauraa hoitamaan skidit ihan millä tahansa. Otimme siis antibiootit. Mutta mikäli pojalla alkaa näkyä taipumusta korvatulehduskierteeseen siskonsa tavoin — esimerkiksi sitten kun hän aloittaa päiväkodin — testaan kyllä homeopatiaa hänenkin korviinsa heti seuraavan tulehduksen myötä. Islan antibioottikierrettä en halua toiselle lapselle missään nimessä.

Hector kärsi reissussa pari päivää ripulista ja apu tuli lankoja pitkin Suomesta

Kaikista parasta yksityisklinikan suosimisessa on silti ollut oma lääkäri. Että lääkäri tietää lasten synnytyksistä lähtien heidän terveydentilansa muutokset ja haasteet. Minä puolestani tiedän aina, mihin olla yhteydessä — vaikka toiselta puolelta maapalloa. Thaimaasta laitoin Hannalle meilitse kyselyä vauvan ripuliin liittyen ja sain konsultaatiota reissun päällä. Ei tarvinnut lähteä Koh Jumilta mantereelle lääkäriin, kun kirjallinen neuvo auttoi tarpeeksi.

Yhteistyömme loppuu kesän korvalla, mutta perheemme jää aivan varmasti Mommy & Me:n asiakkaiksi, koska en halua palata siihen lääkärirumbaan, jossa lekuri vaihtuu joka kerta. Uskon, että pitkästä hoitosuhteesta on paljonkin hyötyä. Koen myös, että saan itse paljon laajemman kuvan lapsen kipuilusta, kun lääkärillä on osaamista myös homeo- ja osteopatian osalta.

Jaoin vastikään blogin FB-ryhmässä vuoden takaisen uutisen Ylen sivuilta: kuinka hedelmät ja marjat suojaavat mahdollisesti lasta korvatulehduksilta. Aivan varmasti luonnon raaka-aineissa on paljon sellaisia parantavia aineita ja mekanismeja, mistä emme vielä tiedä tai tule pitkään aikaan tietämäänkään. On tietenkin hyvä, että tutkitaan esimerkiksi hedelmien ja marjojen sairauksia ehkäisevää vaikutusta, mutta samalla tuntuu oudolta, että ihmisille tuntuu tulevan yllätyksenä se, että terveellinen ruokavalio ehkäisee sairauksia!

…Ja mitä tulee antibioottien käyttöön: itse tiedän vähän liiankin hyvin, mitä niiden ylikäyttö voi tehdä suolistolle ja siksi olen hyvin kiinnostunut hoitamaan lasteni kipuiluja muilla keinoin, jos vain mahdollista.

The post Lapsen lääkitsemisestä ja rokottamisesta appeared first on Kemikaalicocktail.